Maailma muuttuu-äärikapitalismi ei!

11.3.2009 7.46 | Jari Suominen | Yleinen

11. maaliskuuta 2009

Olen seurannut päivittäistä uutistarjontaa melko aktiivisesti jo nelisenkymmentä vuotta. Huomiooni on kiinnittynyt havainto jonka mukaan viimeiset kolme vuosikymmentä ovat olleet samansuuntaisen kehityksen aikaa. Kehitystä voisi luonnehtia sanalla uusliberalismi ja se alkoi varsinaisesti toimia koko maailmanpolitiikan johtotähtenä 1970-luvun pulivälin jälkeen- aikaan jolloin Margaret Thatcher valittiin Ison-Britannian pääministeriksi ja hiukan myöhemmin Ronald Reagan Yhdysvaltain presidentiksi. Nämä molemmat kuuluisat poliitikot uskoivat markkinavoimiin, taloudelliseen liberalismiin. Adam Smithin 1700- luvulla kehittämän teorian mukaisesti kaikilla ihmisillä menee sitä paremmin, mitä paremmin menee rikkailla- näiden pöydiltä siis putoaisi murusia jotka ruokkisivat köyhät. Kyseessä on siis feodaaliyhteiskunnan muunnos, jossa ihmiset kuuluvat eri luokkiin- omistajiin ja niihin jotka eivät omista. Myöhemmin 1800-luvun puolivälissä taloustieteilijä Karl Marx kehitti luokkataisteluteorian- alistettujen nousu pääomanomistajia vastaan tapahtuisi teollistuneessa yhteiskunnassa jossa oli muodostunut uusi ihmisryhmä josta kapitalistit olivat riippuvaisia- työväenluokka. Syntyi sosialismin käsite vastapainoksi liberalismille. pääomat oli otettava yhteiskunnan haltuun, jotta tuotannon ylijäämä jakautuisi tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Koko 1900- luku olikin sosialismin ja sen kehittämän suunnitelmatalouden ja liberalismin kehittämän markkinatalouden välistä kilpailua paremmuudesta Venäjän sosialistisen vallankumouksen jälkeen 1917. Maailma muuttui kaksinapaiseksi- jakolinja oli selkeä. Työläisen piti kannattaa yhteisomistusta ja kapitalistin, yksityisyrittäjän, yksityisomistusta.

Suomessa näistä kahdesta muodostui sekatalous jossa oli piirteitä molemmista omistusmuodoista. Tuotantovälineet olivat siis sekä yksityisiä että yhteisiä. tämä aikaansai tuloerojen tasoittumista ja työläisilläkin oli jo 1970-luvulla autoja, televisioita, kesämökkejä yms. siinä määrin että alkuperäinen tilanne, ristiriita pääoman ja työn välillä hämärtyi. Varakas työläinen ei enää nähnytkään itselleen eduksi isoa julkista taloutta vaan ryhtyi yhä enemmän suosimaan yksityistä kaikessa. Uusliberalismin alku perustui siis luokkajaon lievenemiseen ja alettiinkin puhua yhteiskuntaryhmistä paremmin kuin luokista.

Ajan muuttuninen tuli parhaiten esiin kaupan alalla ja etenkin markkinoinnissa. Haluttiin kasvattaa voittoja luomalla uusia tarpeita jolloin voitiin myydä myös uusia hyödykkeitä. Erilaiset elintasotuotteet, kuten ulkomaanmatkat, tulivat mahdollisiksi melkein jokaiselle. Tätä aikaa voidaan pitää myös sosialidemokratian aikana. Tuolloin tuo vaaleanpunainen aate perustui juuri sekatalouteen ja vahvaan julkiseen sektoriin, joka muodosti sosiaalisen turvallisuuden ytimen, oli kansakuntaa yhdistävä tekijä. Se myös tarjosi niille töitä, jotka eivät vapailla markkinoilla pärjänneet. Heitä on paljon jokaisessa yhteiskunnassa. Etuna oli, että myös tuottamattomat tehtävät tulivat hoidettua valtion varoin.

Uusliberalismi pureuti heti julkiseen talouteen nähden siellä bisnesmahdollisuuksia. Siksi se pyrkikin kaventamaan julkista sektoria ja pala palalta eri toimialoja yksityistettiin ja niihin tuli uusia tuottovaatimuksia. Tehoyhteiskunta alkoi muodostua kiihtyvällä vauhdilla. Taloudellinen kasvu kiihtyi tehon ja tuottavuuden nousun myötä ja alettiin yhä enenevässä määrin korvata ihmistyötä automatiikalla jonka tekninen kehitys aikaansai. Tämä oli kannattavaa koska koneen tekemästä työstä ei tarvinnut maksaa veroa kuten ihmistyöstä. Koko talous alkoi vinoutua yhä enemmän pääomia suosivaan suuntaan periaatteella: enemmän samanlaista ja kovempi vauhti päälle!

Konetyön verottomuus merkitsi tietenkin julkisen talouden tulojen vähenemistä. Verotusta alettiinkin siirtää yhä enemmän kulutusveroihin painottuvaksi- luotiin arvonlisävero, jonka avulla palvelut saatiin paremmin verotuksen piiriin. samalla kevennettiin palkkaverotusta kulutuksen lisääntymisen toivossa. Kulutus kasvoikin, koska pääoma älysi alkaa tehdä tuotteita jotka eivät kestä käytössä mutta ovat halpahintaisia. Näin luotiin lisää markkinoita näille ns,. hyödykkeille. Myös uusia kuluttajaryhmiä saatiin markkinoille kun suunnitelmatalous murskaantui 1990- luvun taitteessa. Sen jälkeinen kehitys onkin ollut uusliberalismin äärimmäistä hegemoniaa- äärikapitalismia, jossa pääomien suosiminen on ollut kaiken politiikanlähtökohta. En ole huomannut, että viime aikoina noita Adam Smithin murusia olisi paljon mainostettu, mutta leipäjonoista jakapitalismin aiheuttamasta köyhyydestä voinee jotain päätellä.

Äärikapitalismilla on edelleen sama ongelma kuin oli markkinataloudella aikoinaan. On oltava jotain myytävää. Siksi yksityistäminen jatkuu yhä rajumpana. Julkisen talouden tahallista pienentämistä, joka on jatkuva prosessi, puolustellaan suuremmalla tehokkuudella ja tuottavuuden nousulla. Kuitenkin tämä politiikka on ajanut karille. Se aikaansai talouskuplan- omaisuuksien oletetut arvot olivat paljon korkeampia kuin todelliset hinnat.

Kapitalismin kriisi johtuu siis sen omasta luonteesta: arvojen on noustava nopeasti ja paljon, jotta suuret voitot tulevat mahdollisiksi. Yrityksissä eletäänkin neljännesvuositaloudessa entisen vuosittaisen tarkastelujakson sijaan. Pääoma on myös keskittynyt vapaasti muodostuessaan ja tätä keskittymistä on edesautettu keventämällä tai kokonaan poistamalla omaisuuteen kohdistuvaa verotusta. Kun yksityisille on annettu valtaa. on samalla vähitellen ajauduttu tilanteeseen, jossa yhteiskunnan päätöksenteko tapahtuu yhä enemmän yrityksissä ja niiden epädemokraattisessa hallinnossa ja yhä vähemmän yhteiskunnan julkisessa päätöksentekokoneistossa- demokratia kapenee jatkuvasti. Monet nykyisin annettavat lait pyrkivät ohjaamaan kehitystä juuri tähän suuntaan. Kansalaisoikeuksia, sananvapautta kavennetaan ja jopa ihmisoikeuksia vaarannetaan laiella, joista hyvänä esimerkkinä on vaikkapa tuo Lex Nokia, joka antaa yrityksille oikeuksia urkkia työntekijöiden internetliikennettä ja joka on vielä tehtyniin laajaksi, että mikä tahansa yhteisö voi valvoa dataliikennettä määrättyjen sääntöjen puitteissa. Sääntöjen noudattamista tuskin kukaan pystyy valvomaan. Yliopistojen rahoitustapaa haalutaan muuttaa uudella lailla joka tekee tutkimuksen liike-elämän apulaiseksi- kaikki päätöksenteko halutaan irti demokrattisesta kontrollista.

Palkkojen osuus kansantuotteesta on laskenut 40 prosenttiin ja lienee koko ajan laskussa. Palkat ovat heikentyneet yleisesti- niiden osuus kakusta oli ennen paljon suurempi. Myöskin työviihtyvyys on huonontunut kiristyneiden vaatimusten vuoksi. Työelämän koveneminen on aiheuttanut sen, että yhä suurempi joukko on jättäytynyt työelämän ulkopuolelle, eläkkeelle, harmaaseen talouteen jne. Kun vaatimukset ovat ihmiselle liian kovat on menetetty valtavan ihmisjoukon panos yhteiskunnan rakentamisessa. On luotu köyhyyttäja se näkyy ja tuntuu. Sosiaaliturvan taso on laskenut 1990 jälkeisenä aikana dramaattisesti. Se ei enää toimi sosiaalisen, fyysisen ja psyykkisen terveyden turvaverkkona kuten pitäisi. kaikki hyöty otetaan pois ilman että uusia voimia olisi aikaa kerätä.

Suomen hallituksen lääke ongelmaan on: Enemmän samanlaista! Muuta he eivät keksi. Ongelma on kylläkin maailmanlaajuinen ja nykyinen talouskurimus syntyikin Wall Streetin pörssisaleissa New Yorkissa tuon talouskuplan seurauksena. On sanottu , ettei syyllisiä romahdukseen enää ole tavoitettavissa- kuitenkin maailman rikkaimpien ja kehittyvien maiden yhteistoimintaelin G20 otti juuri palvelukseensa asantuntijoiksi samat miehet, jotka olivat aiheuttamassa pörssiromahdusta ( Kansan Uutiset 10.3 2009). Enemmän samanlaista!

Olisikohan aika pohtia jo vähän erilaistakin näiden toistuvien kuplien vuoksi? Hyvinvointipalvelut joita kaikki tarvitsemme on arvostettava siihen mittaan kuin niillä todellisuudessa on: ne kuuluvat jaksamisen ja hyvinvoinnin, luovuuden ja keksintöjen peruslähteisiin. Niiden rahoitus on turvattava, on tehtävä sosiaalisia investointeja. Tähän tarvittavat rahat on kerättävä pääomiin kohdistuvalla oikeudenmukaisella verotuksella.

Katsoin juuri TV1:n aamutv: tä. Ohjelmassa todettiin kansalaisten nykyisin sitoutuvan vain osalla identiteettiään kansanliikkeisiin, jotka ajavat jotain yksittäistä tärkeää asiaa. Tämä ei ole vastavoima äärikapitalismille eikä tätä kautta synny vaihtoehtoja Enemmän samanlaista- politiikalle. Vaihtoehtona on vain edustuksellisen demokratian voimissaan pitäminen. Se on ainoa merkittävä vastavoima tuhoisalle äärikapitalismille . Äärikapitalismia Suomessa vastustaa ja vaihtoehdon tarjoaa Vasemmistoliitto. Tule siis mukaan ja tue politiikkaamme! Yhden asian liikkeet vain naarmuttavat harvainvallan pintaa.