Ihminen ja hänen yhteisönsä- vai yhteisö ja sen ihmiset?

28.3.2009 8.50 | Jari Suominen | Yleinen

Seuraavan kirjoituksen kirjoitin erään kurssin keskustelupalstalle:

Kun ihminen puurtaa omalla radallaan hän eriytyy helposti siitä kokonaisuudesta johon kuuluu. Kansalaisuus ja vaikuttaminen ovat hämärtyneet kansalaisten mielissä kun oma ura ja sen vaatimukset vetävät määrättyyn suuntaan. Aikuisoppimisryhmän eräs parhaita anteja onkin mielestäni näiden urarakettien laskeutuminen hetkeksi kiertoradaltaan keskustelemaan toistensa kanssa.Paitsi että meillä ennen vallinnut yhtenäiskulttuuri, jossa esim. kaikki katsoivat samoja uutisia, on kadonnut, on myös syntynyt eräänlaista fakki-idiotismille sukua olevaa ajattelun kapeutta. Elämänpiirimme on pienentynyt koskemaan vain meille tärkeitä asioita ja tämän kautta on myös toisten ymmärtäminen, jopa halu siihen, vähentynyt.
Sivistyksen katoaminen arkipäivän sanastosta johtuu siitä että arvomme ovat muuttuneet. Monet kuitenkin kaipaavat vanhoja aikoja juuri siksi että silloin oli sellaisia arvoja jotka olivat kaikille yhteisiä- muodostimme yhteisen kansan. Näen maailmassa ja Suomessa vallitsevan konservatiivisten arvojen palauttamista vaativan virtauksen. Tästä on osoituksena esim. perussuomalaisten suosion kasvu. Individualismista puuttuu tärkeä elementti jota ihmiset kaipaavat. Individualismin tulisikin olla yhteisön sisällä tapahtuvaa yksilön emansipaatiota eikä yhteisöä syrjäyttävää kehitystä.
KSL:n kurssitoiminta antaa avaimia Suomelle kehittyä tasapainoiseksi yhteisöksi jonka sisällä yksilölliset tarpeet huomioidaan. Nythän tilanne on se, että yksilö on kaiken mitta ja yhteiset, elintärkeätkin, elementit ihmisenä olemisesta yhteisössä kuihtuvat pois.

Eli kuljemme suuntaan jolta ei ole paluuta. Perussuomalaiset kaipaavat juuri tätä suomalaista yhteishenkeä joka vallitsi vielä1970-luvulla. Silloinhan vielä muodostimme yhteisen kansan, arvostimme suomalaisuutta ja arvostimme myös monia muita asioita, mm. sivistystä ja suvaitsevaisuutta. Aikakauden positivistisessa hengessä uskoimme että kaikki kehittyy ja tulee paremmaksi- uskoimme edistykseen.Perussuomalaiset luulevat että tämä on suomalainen ominaisuus jota muilla ei ole. Siksi he pelkäävät maahanmuuttajia.Ja luulevat, että kun suomalainen yhteiskunta puhdistuu vieraista ihmisistä palaamme tuohon yhteishengen onnelaan.

Näinhän ei tapahdu. Ongelmana eivät ole muualta tulleet ihmiset, vaan ne vieraat vaikutteet jotka olemme omaksuneet: uskon siihen että oman edun ajaminen häikäilemättömästi on ainoa tapa edistää asiaansa ja muiden oikeuksia voi polkea jos on vahvempi kuin se jota alistaa
Edistysuskolla oli vankka peruste. Talouskasvu oli jatkunut sodasta saakka, olimme onnistuneet luomaan eläkejärjestelmän, terveyspalvelut, sosiaalipalvelut, lapsilisät…Lukemattomia asioita jotka olivat edistyksellisiä ja demokraattisia- ne kuuluivat kaikille.Yhdessä työskennellen, jokainen voimiensa mukaan, loimme vahvan yhteiskunnan ja siihen hyvän turvaverkon. Sitten aloimme panostaa yksilöön….

Meille opetettiin että yksilö se vasta jotain onkin ja Amerikka on se kultamaa jonka esimerkkiä noudattaen meistä kaikista tulee tähtiä- tai no, minusta ainakin :>. Ihmisen pitää käyttää kyynärpäitä menestyäkseen ja esteet on raivattava keinolla millä hyvänsä, jotta juuri minä- Suuri Minä, menestyisin.
Yksilö voi kuitenkin toimia vain osana yhteisöä. Mammuttia ei yksin saa pyydystettyä. Siksi tuon vaivalla rakennetun hyvinvoinnin alasajaminen, jonka opimme ulkoapäin, tuhoaa paitsi yhteisöllisyyden myös koko yhteisön. Jäljelle jää yksinäinen mammutinmetsästäjä rikkinäinen puukeihäs kädessään. Orpona hän seisoo raiskatun planeettansa autiolla pinnalla katsellen tähtiä ja miettien: ” Kyl noi tähre ova kaukan…”. Ja hän on oikeassa.

Uusliberalismi on ajanut karille. Jos haluamme, että kulttuurimme säilyy ja menestyy on meidän etsittävä uusia ajatustapoja. On oltava kaikille yhteinen yhteisö, jonka jäseninä rakennamme parempaa tulevaisuutta. Yhteisön jäsenten ihonvärillä, kulttuuritaustalla tai uskonnolla ei ole merkitystä.Kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja heidän tarpeensa ovat samoja.
Hyvinvointivaltio on paras tähänastisista yhteiskunnista koska se pyrkii olemaan tasapuolinen kaikille- näin Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan. Sosialidemokraatit rakentavat hyvinvointia vain ” suurille joukoille”- eivät kaikille. Siksi sosialidemokratia on myöskin ajanut karille yhdessä kumppaninsa uusliberalismin kanssa. Sosialidemokratiasta on tullut jäsenten edunvalvontaa ja siksi demarit ovat syrjäytyneet. Heidän politiikallaan on mahdotonta saavutta enemmistöä, koska se aina syrjii vielä useampia kuin tukee.

Tämän avaruudessa leijuvan ohuen ilmakuplan sisällä on erilaisia eturyhmiä, jotka pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon ” yhteisestä kakusta”. Nämä eturyhmät, toisiaan vastaan kilpaillessaan, yrittävät ahmia tätä pullaa mahdollisimman paljon muiden kustannuksella. Siksi heikoimmassa asemassa olevat sairastavat ja kuolevat nälkään vaikka toisinkin voisi olla.

Voisi olla ihmisten eturyhmä. Vasemmistoliiton arvot: tasa-arvo, vapaus ja kestävä kehitys ovat hyvä lähtökohta luodessamme uutta maailmaa vanhan kapitalistisen tilalle.

Maailma on ihmisten yhteinen projekti. kaikki ovat siinä osallisina. Kenenkään oikeuksia ei saa polkea.