Mielenterveysyhdistys ITU:n jäsenenä ja aktiivisena poliitikkona haluan kiinnittää kansalaisten huomiota julkisen sektorin ja lähinnä kuntatalouden tilaan Suomessa. Teen tämän oman kotikuntani Turun kautta, mutta ongelmat lienevät samansuuntaisia koko maassa.
Kun edellisen kerran maailmankapitalismi ajautui lamaan 1990-luvun alussa leikattiin palveluja myös Turussa. mielenterveyden hoidossa siirryttiin amerikkalaistyyliseen lääkehoitoon ja lääkkeetttömiä hoitoja vähennettiin.Vähennettiin myös sairaansijoja ja siirryttiin yhä enemmän ns. avohoitoon.Tehokkaiden nykyaikaisten lääkkeiden avulla katsottiin voitavan lisätä potilaiden itsenäisyyttä ja ns. omavastuuta.Maalailtiin kauniita kuvia siitä miten uudet, tehokkaat psyykenlääkkeet antaisivat potilaille enemmän vapautta kuin ennen ja luvattiin että avohoitoon satsataan sairaansijoista säästettyä rahaa.
Rahaa ei kuitenkaan osoitettu avohoidon tukipalveluihin.Monet mielenterveyskuntoutujat jäivät tyhjän päälle.he menettivät yhteissön antaman turvan ja saivat yksinäisyyden ja tunteen siitä että heidät on hylätty.
Huolimatta ongelmista ei luvattuja voimavaroja ole edelleenkään osoitettu avohoidon tukipalveluihin. Hoitoon päästäkseen Turussa täytyy ihmisen olla äärimmäisen sitkeä.Lähetteitä joutuu usein pyytämään kahteen kertaan-ensimmäinen kun on “hukattu” johonkin ja kun hoitoon sitten lopulta pääsee on kohtelu ala-arvoista ja kylmää-mitä täällä teet…Ongelmat vain pahenevat kun ne, joiden pitäisi auttaa, torjuvat.
He torjuvat potilaita koska voimavaroja ei ole.Rahaa yhä kasvavien ongelmien hoitamiseen ei löydy kaupungin budjetista-ei kirveelläkään! Valtuusto leikkaa aina ensimmäiseksi näistä palveluista vaikka lautakunta olisi tehnyt järkevän ja realistisen budjetin, jota noudattamalla ongelmiin voitaisiin edes jotenkin pureutua.
Jo nousukaudella oli Turun porvarillisella johdolla jatkuvia rahaongelmia ja tavaksi tuli asettaa liian pieniä ohjelukuja peruspalveluihin.Tämä alibudjetointi ei koskaan mennyt kohdalleen ja nytkin, vuonna 2009, on peruspalvelulautakunnan virkamiesten laskema budjetti lähellä tosiasiallisia menoja, kun taas kaupunginjohtajan ohjelukujen mukaisena päätetty budjetti vuotaa 18 Me verran.
Turun budjettitouhuilu ei ole realistista, paremminkin sitä voisi kutsua surrealismiksi.Touhusta kärsivät maan hiljaiset-ne, joilta on helppo ottaa ja joilla ei ole voimia pistää hanttiin.
Minusta tällainen on sikamaista enkä tule milloinkaan hyväksymään budjetteja joissa sosiaaliset investoinnit eivät ole mukana. On tosiasia, että esim. nuorisotoimeen investoitu euro tuottaa 270 kertaisen hyödyn. Pois pätkivä katastrofipolitiikka taloudenpidosta ja tilalle pitkäjänteistä, suunnitelmallista sosiaali-ja terveystyötä!
Lopuksi toivotan voimia kaikille niille jotka kärsivät turun budjettilinjasta-erityisesti niille asunnottomille mielenterveyskuntoutujille, joita tänäänkin tapasin.Toivoa on-se täytyy vain realisoida.
