Nykyajan Breznevit

Raha on arkipäivää, se on arvon mitta.Kaikki olevainen ja virtuaalinen voidaan mitata rahasummana -kaikella on hintansa. Myös ihmisillä on hintansa joka vaihtelee arvostuksen mukaan. Minun hintani on paljon pienempi kuin Jorma Ollilan, minut saa halvemmalla pääjohtajaksi .Olenkin ihmetellyt miksi firmat eivät ole ottaneet yhteyttä, esim. Nokia säästäisi paljon antamalla potkut Kallasvuolle ja ottamalla minut tilalle osatyöllistämistuella. Itse en toki paikkaa hae, johtajat kutsutaan tehtäviinsä ainakin Turun Sanomien mukaan. Käytännössä en tästä tiedä, minua ei ole kutsuttu kuin armeijaan ja työvoimatoimistoon silloin tällöin.

Miten ihmisen markkina-arvo määräytyy?Julkisuus nostaa markkina-arvoa. Jos voittaisin Olympiakultaa nousisi arvoni heti ja saisin yhteydenottoja mm. puolueilta jotka haluaisivat käyttää markkina-arvoani nostaakseen omaa arvoaan, kannatusta. Arvo on siis kannatusta, suosiota. Ihminen jolla on kysyntää on arvokkaampi kuin ihminen joka on syrjässä. Syrjässä voi olla joko omasta halustaan tai muiden epäsuosion johdosta tai aseman voi periä, kuten usein käy .Usein on niin, että syrjässä on siksi ettei ole mitään myytävää, ei omaa kykyjä joita toiset voisivat hyväksikäyttää tai sitten kyvyt eivät ole residenttejä, käytössä olevia, ja niitä joudutaan etsimään eri keinoin. Porvarien keino on yrittää pakottaa kyvyt esiin tekemällä toimeentulo niin niukaksi että on pakko keksiä jotakin. Joskus ja jossain määrin tämä keino toimii, joskus jopa niin hyvin että ihminen alistuu ja suostuu työskentelemään paljon alle oman arvonsa- usein toivoen työn nostavan arvoaan lähemmäksi sitä minkä itse kokee oikeaksi.

Pääoman haltijalla on aina arvoa. Jos olen saanut haalituksi rahaa tavalla tai toisella en tarvitse kykyjä saadakseni sitä - voin käyttää muiden kykyjä ostamalla heidät työvoimakseni .Heidän kyvyistään tulee näin minun, tuottajan, kykyjä. Pyrinkin siksi aina pestaamaan nuoria ja lupaavia ihmisiä. Heistä saattaa olla minulle suunnatonta hyötyä jos he tekevät keksintöjä, luovat jotakin uutta jota minä voin myydä. Myytävästä on aina pulaa ja kaikenlaiset säännöt, ammattiliitot ja lait asettavat rajoituksia sille miten suuren hyödyn saan alaisistani. Siksi vastustankin ammattiliittoja ja haluan, että saan ostaa työvoimani markkinahintaan köyhien joukosta, jotka hädissään suostuvat mihin tahansa saadakseen ruokaa ja asunnon ja vaatteita lapsilleen.

Haluan myös muuttaa lakeja, jotta esimerkiksi tekijänoikeudet kuuluisivat minulle, työnantajalle, eivätkä alaiselleni työntekijälle. Jos tekijänoikeudet ovat työntekijällä hän saattaa ruveta pullikoimaan ja vaatimaan enemmän rahaa kuin mitä hänen uusintamiseensa kuluu…Pian hän saattaa olla pääomanomistaja ja kilpailla kanssani ja mitä minä sitten teen?Eihän minulla ole hänen kykyjään- olen tuomittu häviämään kilpailun ja vaarassa joutua itse työntekijäksi. Tällainen on kauheaa!

Onneksi olen hankkinut itselleni, kaukaa viisaana, suosittuja poliitikkoja jotka tekevät mitä tahdon. Tekijänoikeudet ovat pian minulla niin taiteen kuin tieteenkin alueilla - yliopistot minä omistan jo ja sananvapauteen saavat alaiseni poliitikot sorvata pykäliä jotka estävät minun arvostelemiseni. Näin turvaan asemani ja Perheeni aseman epävarmassa maailmassa. Luon seisovaa vettä jossa mikään ei liiku minua uhaten. Olen nero!

Myöhempien aikojen Leonid Breznev

Työväenpuolue Kokomusta