1990-luvun lama syntyi talouden ylikuumenemisesta.Pudotus oli raju ja aiheutti kansanliikkeen jonka toiminta kulminoitui ”Murrostorstaina” tunnettuun suurmielenosoitukseen.Silloinen hallitus työministeri Kanervan johdolla osti yhteiskuntarauhan jakamalla rahaa.Työttömien yhdistykset saivat silloin alkunsa, valtiovallan avulla.
On nähty että nämä yhdistykset eivät juurikaan ole pystyneet parantamaan työttömien markkina-arvoa.Jotkut harvat toki ovat löytäneet paikkansa yrittäjinä tai työsuhteessa, mutta suurin osa on jäänyt pyörimään kurssi- ja tukityöllistämiskierteeseen jossa oman tilanteen parantaminen ei ainakaan laillisin konstein onnistu.On luotu pitkäaikaistyöttömyys ja sen myötä lisääntyvä köyhyys (Ilpo Airion väitöstutkimus 2008-Työssäkäyvien köyhyys Suomessa ja muualla).Tätä työttömyyttä eivät hyvätuuriset haluakaan poistaa, se kun tuo tehokkuutta talouteen ja toimii samalla uhkakuvana niille, jotka sinnittelevät viimeisillä voimillaan työelämässä.
On selvää että asialle on tehtävä jotain.Hyvinvointi edellyttää jokaisen työpanosta.Valtion ja kuntien verotulot riippuvat pitkälti työllisten määrästä, samoin kaikki muukin sosiaaliturva, eläkkeet ja sairausvakuutus.Emme voi enää jatkaa kanervalaisella linjalla, jossa ”tarpeettomista” kansalaisista tehdään säilykkeitä pitämällä heidät Syrjälässään , poissa parempien jaloista niukalla toimeentulolla joka usein ei mahdollista edes parturissa käyntiä muusta itseensä ja omaan hyvinvointiinsa panostamisesta puhumattakaan.
Köyhyyden poisto on ensiarvoisen tärkeä asia.Se edellyttää panostuksia tukipalveluihin, työsuojelua, sosiaali-ja terveyspalvelujen hyvää tasoa (mm. mielenterveyspalvelujen saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota ja niitä pitää saada terveyskeskuksista, joita on oltava saavutettavalla etäisyydellä-ei jotain näennäispalveluja vaikean matkan takana).
Alimpia tuloja on nostettava.Kansalaisella tulee olla mahdollisuus itsenäiseen elämään ja tarpeellisten palvelujen ostamiseen.Heillä tulee olla myös mahdollisuus parantaa toimeentuloaan ilman että heti leikataan tukia.Kuntien talous paranee heti kun ne eivät joudu enää toimimaan työttömyysturvan alhaisen tason paikkaajina ja saavat uusia verotuloja kansalaisilta jotka on autettu mukaan yhteiskuntaa rakentamaan.
Verotusta on kehitettävä oikeudenmukaiseksi. On vihdoinkin pidettävä huolta sosiaalisesta infrastruktuurista joka on uusliberalismin oppien myötä päästetty rapautumaan.Tuloerojen kasvu on pysäytettävä ja käännettävä niiden pienenemiseksi.
Suomi tarvitsee kaikkia kansalaisiaan pysyäkseen vahvana ja vahvistuakseen.Köyhäinhoitopolitiikasta on siis siirryttävä sosiaalipolitiikkaan, on tuettava kansalaisten itsenäisyyttä ja työkykyä.
Uusliberalismista on luovuttava ja demokraattinen päätöksenteko elvytettävä.Liike-elämän ehdoilla eläminen on lopetettava ja sille on asetettava sääntöjä yhteiskuntavastuusta.Yhteiskunnan päätöksenteon on oltava yksityisen päätöksenteon yläpuolella-sen on asetettava rajat joiden sisällä saa toimia vapaasti.Nämä rajat eivät saa loukata perusoikeuksia.
Olemme hukassa jos emme toimi yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se ilmestyy sivulle kun olen tarkistanut sen.